Kaikki hyvin

Antti täällä taas! Olen saanut kunniatehtävän. Minulla on lupa edustaa kulttuuriasiainkeskuksen kesätyöntekijäkolmikkoa näillä näkymin viimeiseksi jäävässä Pori Folk -blogipostauksessamme. Niin, kaikki hyvä ja hieno loppuu joskus, vaikka kuinka haluaisi toisin. Haikealta tuntuu, mutta samalla hyvältä.

Kirjoitin tänne aika tarkalleen kaksi viikkoa sitten työmiljööstämme ja toimistossamme tapahtuneesta heinäkuun lomien jälkeen. Tällöin festivaalin alkuun oli vain viikko aikaa ja kesäkuusta asti odotettu kiire oli yltymään päin.

Kiirettä piti

Viime viikko olikin melkoista haipakkaa toimistolla. Päivät pitenivät festivaaliviikonloppua kohden ja etenkin tuotantopuolen tekijät kävivät parhaimmillaan kotona hampaat harjaamassa ja pari tuntia tutimassa. Itselläni oli hieman helpompaa, mutta silti 12 tuntiset päivät olivat todellisuutta keskiviikon jälkeen. Paljon riitti varmisteltavaa ja tehtävää, jottei mikään jäisi ihan viime tinkaan tai pahimmillaan tekemättä.

Einari puolestaan jatkoi pitkälti Folkin historian kartoittamisen parissa. Kiirettä oli silti tutkimusassistentillakin, sillä materiaalia oli vielä runsaasti ja jäljellä olevia työpäiviä vähän.

Viime viikon kiire oli kuitenkin positiivista. Tehtävää oli paljon, mutta mahdottomuuksiin ei tarvinnut ryhtyä tai epätoivoisiin tilanteisiin törmätä. Ymmärtääkseni ei edes tuotantopuolella, jossa vältyttiin viime hetken ikäviltä yllätyksiltä. Siis sellaisilta, kuten artistien  tai tarpeiston perumisilta.

Folk-viikonloppu oli kaltaiselleni koneen edessä kyyristelevälle taittajalle loistavaa vaihtelua. Torstaina pääsin jo fyysisemmän puuhan pariin, kun kannoimme tavaraa ja laitoimme painavia penkkejä paikalleen Korsmanin pihalla. Raatihuoneelta poistuminen tuli ajankohtaiseksi muillekin toimistolaisille viikonloppuna.

Ohjelmointia opiskelevavasta Einarista oli tehty yhden miehen some-päivityspartio, jonka tehtävänä oli singahdella tapahtumapaikalta toiselle perjantaista sunnuntaihin. Einari ottaisi padillani kuvia sekä videoita tapahtumista ja postaisi nämä Facebookiin reaaliajassa.

Viikonlopun aikana tutkimusassaristamme kuoriutui vakavastiotettava valokuvaaja, jota kehuivat kaikki ammattilaiskuvaajasta kulttuurijohtajaan. Kun padin valovoima ei riittänyt kuvaamaan sisällä, Einari noukki kulttuuriasiainkeskuksen järjestelmäkameran ja hoiti homman oikealla kameralla. Itsekin puuhasta innostunut kaverimme myönsi harkitsevansa jopa kameran ostamista. Ties mihin positiivinen kokemus johtaa tulevaisuudessa.

Martti oli festivaaliviikkona ja etenkin viikonloppuna kesäpoikakolmikkomme työllistetyin henkilö. Tuotannon sekatyömies vastasi artistien mukavuudesta ja tapahtumapaikkojen toimivuudesta. Käytännössä tämä tarkoitti suurta vastuuta, roikkumista puhelimessa vuorokauden ympäri ja päivystämistä eri konserteissa koko festariviikonlopun ajan. Karmarockin järjestäjäveteraanina Martti on kuitenkin kannuksensa jo kerännyt vuosia sitten, joten koko paketti oli selvästi ammattilaisen hyppysissä alusta loppuun saakka.

Päinvastoin kuin Martti ja Einari, minun tehtäväni oli nimenomaan pysyä pitkälti paikoillani yhdessä paikassa. Vastuualueekseni oli asetettu Korsmanin piha, jossa päivystin infopisteellä, myin Folk-tuotteita ja vastasin esiintyjien sekä talkoolaisten kysymyksiin sekä tarpeisiin.

Perjantain festivaalin avajaisjuhla Korsmanin pihalla oli todellinen suksee - kiitos kauniin sään, suuren kävijämäärän ja mahtavien esiintyjien. Lauantaina sateinen sää lähes pilasi paikalla pidetyt pelimannisoitot ja käsityötorin, mutta iltaa kohden tunnelma koheni samalla kun pilvet katosivat.

Onnistunut festivaali

Folkit olivat todellinen menestys kautta linjan lauantain sääolosuhteista huolimatta. Teatterin pääkonsertti oli huikea taiteelliselta tasoltaan. Paikalle saapuneet vieraat pääsivät nauttimaan kansanmusiikin monista sävyistä kotimaisten, mutta kansainvälisen tason artistien toimesta. Ida Elinan taiturimainen kantele-rnb oli Einarinkin suosikki. Irina Björklund puolestaan otti yleisönsä ja muisti jopa tuoda paikalle kovasti etukäteen kysellyn sahansa. Timo Rautiaisen uusi folk-vaihde päätti konsertin upeasti.

Muualla esimerkiksi Pruuvaavamman Folkin klubi sai hehkutuksia osakseen. Tuotantoassistenttimme Martti diggaili nimenomaan klubin modernista ja kokeellisesta annista. Itse puolestani nautin Korsmanin pihan Haaga Folk Machinesta, joka sai amerikkalaisella kansanmusiikkipoljennollaan yleisön villiksi.

Muusta ohjelmasta ainakin Lasten Folk oli todella onnistunut. Jättinukkeparaati oli valloittava. Pomomme Emman mukaan Anniksella lastenbändit olivat saaneet lapset innostumaan ja liikkumaan musiikin mukana. Infomanni Piritta taas hehkutti tikkiristitanssia, johon hän oli osallistunut itsekin. Kuulemma huippuhauskaa. Vain häviö tanssikisassa harmitti pirteää juontaja-infomannitartamme.

Syksy saapuu

Kesätyöntekijöillemme viime viikonloppu oli siis puolentoista kuukauden työn kulminoituma. Toisille työntekijöille kulttuuriasiainkeskuksessa huomattavasti pidemmän työjakson kitetymä. Paljon siis oli pelissä, mutta vielä enemmän saavutettiin. Iloisia ilmeitä, rytmissä taputtavia käsiä, tyytyväisiä kävijöitä - sekä työntekijöitä.

Jälkimmäinen kävi selväksi tällä viikolla kun purimme kesätyöjaksoamme yhdessä toimistolla. Kaikki olivat tyytyväisiä ja iloisia. Kulttuurijohtaja Jaana Simula ja kulttuurituottaja Emma Susi kehuivat meitä kesäpoikia niin, että vähemmästäkin hämmentyy. Samalla tuntui hyvältä, että olimme tehneet työmme tyydyttävästi ja ehkä jopa paremminkin.

Mietimme mitä kesätyössä oli ollut erityistä. Einari puki lopulta ajatuksemme sanoiksi täydellisesti: luottamus työntekoomme. On nimittäin harvinaista, että kesätyöläiseen luotetaan samalla tavalla kuin tätä työtä tehdessämme. Saimme oman vastuualueemme, mutta vastuu tekemisestä oli hyvin pitkälti harteillamme. Osaksi syynä on työyhteisön pienuus. Pori Folkia tekee pieni porukka ja aikaa perehdyttämiseen tai kädestä pitämiseen ei ole. Toisaalta luottamus kasvattaa tehtävässä.

Pori Folkin tekeminen oli myös mahtavaa upean työyhteisön vuoksi. Koimme olevamme tervetulleita taloon ensimmäisestä päivästä lähtien. Kulttuurijohtaja totesikin, että meistä tuli osa porukkaa todella nopeasti. Juuri tätä porukkaa kaikkien meidän varmasti tulee ikävä, kun syksyn uudet tuulet alkavat puhaltaa ja kesäpojista tulee syysmiehiä tai jotain ihan muuta.

Kolmikkomme kiittää kulttuuriasiainkeskusta ja kaikkia henkilöitä ja yhteistyökumppaneita, joihin tutustuimme kesän aikana. Matka oli mahtava. Toivottavasti tapaamme taas pian! Kiitos kaikille!

terveisin,
Antti, Einari ja Martti

ps. Jos luet tätä ja mietit hakeako Pori Folkin työntekijäksi tai talkoolaiseksi, älä epäröi hetkeäkään, vaan lähetä hakemus välittömästi kun se on mahdollista!

Raatihuoneen kellotornin alla tehdään Pori Folkia

Viestintäassistentti Antti täällä taas blogia kirjoittelemassa, hoi vaan! Tällä kertaa mietiskelen hieman lomalta paluun riemua, ihmettelen Pori Folkin tyylikkäitä työtiloja ja kerron mitä kaikkea olenkaan tehnyt viimeisen parin viikon aikana toimistollamme. Mutta aloitetaanpa ensin töihin paluusta.

Kesälomani heinäkuussa hurahti hetkessä. Paluu Pori Folkin toimistolle viime viikolla tuntui kuitenkin pelkästään mieluisalta muutokselta neljän viikon leppoisan lököilyn jälkeen. Aikaisemmat aamut tuntuivat tosin ajatuksena yhtä kylmääviltä kuin merivesi Yyterissä heinäkuun alussa. Onneksi paluu puoli seitsemän herätyksiin ei ollut lopulta ihan niin haastava hanke kuin loman loppupuolella mietin.

Sopeutumisen teki helpoksi toki työpaikan rento ilmapiirikin, mutta erityisrooliin nousi etenkin sen sijainti. Toimistomme, eli Porin kaupungin kulttuuriasiainkeskus, sattuu sijaitsemaan Raatihuoneella, joka on yksi komeimmista kaupungin historiallisista rakennuksista. Aamulla töihin saapuminen on puistojen suunnalta tulevalle aina yhtä vaikuttava visuaalinen kokemus, varsinkin kesällä. Tällöin rakennuksen uljaan uusklassinen arkkitehtuuri pääsee parhaiten oikeuksiinsa ja kaupungin puistotoimen huikeaa työnjälkeä voi ihailla kaikessa kukkaloistossaan. Korkealle kohdalle keskustassa rakennettu Raatihuone näkyy myös kauas – kellotornin voi bongata Eteläpuistosta asti.

Loman jälkeinen työviikko saikin potkulähdön nimenomaan kellotornin ansiosta. Pääsin nimittäin työkaverini Helvin vinkkaamana kapuamaan torniin toisena työpäivänä, ja vieläpä ihan konehuoneeseen asti. Tilaisuus koitti kelloseppä Harri Niinikosken viikoittaisen työkeikan ansiosta. Raatihuoneen vanha ajannäyttäjä ei toimi sähköllä, vaan se nakuttaa kahden jättimäisen punnuksen voimalla. Nämä on vedettävä, tai oikeastaan kiskottava viikon välein ylös torniin, josta ne matkaavat alas kellariin hitaasti ja kellokoneiston rattaita samalla pyörittäen. Jos vetokeikka jää tekemättä, punnukset pysyvät kellarissa ja kellot seisahtuvat.

Visiitti tornissa oli jännittävä myös korkeanpaikankammoni kiusanteon vuoksi. Ensin oli kivuttava vanhoja rautaisia kierreportaita näköalatasanteelle ja lopuksi hyvin huteralta vaikuttavia ties milloin rakennettuja puisia tikkaita torniin. Kokemus kuitenkin kannatti. Harmiksi juuri tällöin ulkona oli harmaa ja sateinen ilma, joten oheiset kuvat tasanteelta ovat koleita, eivätkä tee oikeutta näkymälle.

Työpaikkamme sijaitsee siis vähintäänkin uniikissa ympäristössä ja työnteko Raatihuoneella on näin suorastaan etuoikeutettua. Sisällä on oma kiehtova tunnelmansa, johon vaikuttaa vahvasti rakennuksen historiasta kertova alkuperäissisustus. Oman säväyksensä tekevät myös tarinat Raatihuoneen kummituksesta, joka polttaa sikaria ja tepastelee yläkerrassa. En usko henkimaailman asioihin, mutta sikarin tuoksu on leijaillut käytävillä parina päivänä. Hurjaa! Vaan voisiko parempaa paikkaa miettiäkään mennyttä ja modernia yhdistävän kansakulttuurifestivaalin työstämiseen kuin näin suoran kosketuksen historiaan ja jopa myytteihin antavan Raatihuoneen.

Turisteja ja taittotöitä

Toimistollemme eksyy tavan takaa turisteja. Tämä ei ole mikään suuri yllätys, sillä rakennus tosiaan on yksi Porin näyttävimpiä. Suurempi syy on kuitenkin, että turisti-info sijaitsi aikaisemmin samalla paikalla. Kesän aikana toimistolla on käynyt apua kaivanneita Porin kävijöitä ainakin Saksasta, Ruotsista, Kanadasta, Yhdysvalloista ja Espanjasta. Onneksi meillä on riittävästi kaupungin karttoja ja infovihkoja jaettavaksi, jotta vieraat pärjäävät vähintään oikeaan turisti-infoon asti. Selvennykseksi siis vielä tähänkin, että info nimeltään Maisa sijaitsee Itäpuisto 7:ssä.

Loman jälkeisellä viikolla turisteja vilisi toimistolla enemmän kuin kuluneella. Sinänsä hyvä, sillä tällä viikolla tehtävien määrä on lähtenyt ennakkoon odotetusti todella kasvuun. Mitä lähempänä festivaaliviikonloppu on sitä enemmän kaikenlaista pientä ja suurempaa hommaa ilmaantuu ihan aikaisemmin kaavailtujenkin rinnalle. Itse olen pakertanut pääasiassa lehti-ilmoitusten ja muun graafisen materiaalin parissa. Viime hetken muutos festivaalin ohjelmassa venytti materiaalin viimeistelemistä ja kiristi hieman aikataulua. Osa ennen kesälomaa tehdystä meni näin myös osittain uusiksi, joten tekemistä on riittänyt mukavasti. Graafisen materiaalin valmistelun ohella olen hoitanut sosiaalisen median päivityksiä, joihin olemme nyt festareiden lähestyessä panostaneet vahvasti.

Tämän viikon toimistani ehdottomasti näkyvin on Porin pääkirjastoon rakennettu Pori Folk -festivaaliständi. Materiaalin suunnitteluun ja valmistukseen kului oma aikansa, mutta niin myös varsinaiseen kasaustyöhön. Vietimme eilen Einarin kanssa hikisen iltapäivän kirjaston aulassa täyttämällä sermiseinää eri kokoisilla julisteilla ja tulosteilla. Nastoja kului liki sata, mutta vaivannäkö todella kannatti. Kirjastossa kävijän on yksinkertaisesti mahdotonta ohittaa valtavaa ja värikästä Folk-seinämää. Nyt vain odotamme, että tämä houkuttelee viikon päästä useita uusia ihmisiä Folkien pariin!

Mutta, mutta. En toki voi lopettaa blogivuoroani mainitsematta lehtijuttua meistä kesäpojista. Kyllä! Kulttuuritoimen kesäpojat on huomioitu ihan paikallismediassa saakka. Pia Rauhalammi Satakunnan Viikosta kävi moikkaamassa meitä viime perjantaina. Juttelimme niitä näitä lähinnä itsestämme ja bloggaamisestamme. Sitten otettiin varsin höpsöjä kuvia kolmikosta tabletin kanssa. Lopputulos on luettavissa ja katseltavissa Satakunnan Viikon tiistain numerossa, joka on myös digitaalisena näköispainoksena netissä. Ohessa linkki kaikille kiinnostuneille. Poseeraamme kannessa, mutta varsinainen juttu on sivulla yhdeksän.

Nyt ei muuta kuin mukavaa viikonloppua ja tervetuloa Folkaamaan viikon päästä!