Kesälomani heinäkuussa hurahti hetkessä. Paluu Pori Folkin toimistolle viime viikolla tuntui kuitenkin pelkästään mieluisalta muutokselta neljän viikon leppoisan lököilyn jälkeen. Aikaisemmat aamut tuntuivat tosin ajatuksena yhtä kylmääviltä kuin merivesi Yyterissä heinäkuun alussa. Onneksi paluu puoli seitsemän herätyksiin ei ollut lopulta ihan niin haastava hanke kuin loman loppupuolella mietin.
Sopeutumisen teki helpoksi toki työpaikan rento ilmapiirikin, mutta erityisrooliin nousi etenkin sen sijainti. Toimistomme, eli Porin kaupungin kulttuuriasiainkeskus, sattuu sijaitsemaan Raatihuoneella, joka on yksi komeimmista kaupungin historiallisista rakennuksista. Aamulla töihin saapuminen on puistojen suunnalta tulevalle aina yhtä vaikuttava visuaalinen kokemus, varsinkin kesällä. Tällöin rakennuksen uljaan uusklassinen arkkitehtuuri pääsee parhaiten oikeuksiinsa ja kaupungin puistotoimen huikeaa työnjälkeä voi ihailla kaikessa kukkaloistossaan. Korkealle kohdalle keskustassa rakennettu Raatihuone näkyy myös kauas – kellotornin voi bongata Eteläpuistosta asti.
Loman jälkeinen työviikko saikin potkulähdön nimenomaan kellotornin ansiosta. Pääsin nimittäin työkaverini Helvin vinkkaamana kapuamaan torniin toisena työpäivänä, ja vieläpä ihan konehuoneeseen asti. Tilaisuus koitti kelloseppä Harri Niinikosken viikoittaisen työkeikan ansiosta. Raatihuoneen vanha ajannäyttäjä ei toimi sähköllä, vaan se nakuttaa kahden jättimäisen punnuksen voimalla. Nämä on vedettävä, tai oikeastaan kiskottava viikon välein ylös torniin, josta ne matkaavat alas kellariin hitaasti ja kellokoneiston rattaita samalla pyörittäen. Jos vetokeikka jää tekemättä, punnukset pysyvät kellarissa ja kellot seisahtuvat.Visiitti tornissa oli jännittävä myös korkeanpaikankammoni kiusanteon vuoksi. Ensin oli kivuttava vanhoja rautaisia kierreportaita näköalatasanteelle ja lopuksi hyvin huteralta vaikuttavia ties milloin rakennettuja puisia tikkaita torniin. Kokemus kuitenkin kannatti. Harmiksi juuri tällöin ulkona oli harmaa ja sateinen ilma, joten oheiset kuvat tasanteelta ovat koleita, eivätkä tee oikeutta näkymälle.
Työpaikkamme sijaitsee siis vähintäänkin uniikissa ympäristössä ja työnteko Raatihuoneella on näin suorastaan etuoikeutettua. Sisällä on oma kiehtova tunnelmansa, johon vaikuttaa vahvasti rakennuksen historiasta kertova alkuperäissisustus. Oman säväyksensä tekevät myös tarinat Raatihuoneen kummituksesta, joka polttaa sikaria ja tepastelee yläkerrassa. En usko henkimaailman asioihin, mutta sikarin tuoksu on leijaillut käytävillä parina päivänä. Hurjaa! Vaan voisiko parempaa paikkaa miettiäkään mennyttä ja modernia yhdistävän kansakulttuurifestivaalin työstämiseen kuin näin suoran kosketuksen historiaan ja jopa myytteihin antavan Raatihuoneen.
Turisteja ja taittotöitä
Toimistollemme eksyy tavan takaa turisteja. Tämä ei ole mikään suuri yllätys, sillä rakennus tosiaan on yksi Porin näyttävimpiä. Suurempi syy on kuitenkin, että turisti-info sijaitsi aikaisemmin samalla paikalla. Kesän aikana toimistolla on käynyt apua kaivanneita Porin kävijöitä ainakin Saksasta, Ruotsista, Kanadasta, Yhdysvalloista ja Espanjasta. Onneksi meillä on riittävästi kaupungin karttoja ja infovihkoja jaettavaksi, jotta vieraat pärjäävät vähintään oikeaan turisti-infoon asti. Selvennykseksi siis vielä tähänkin, että info nimeltään Maisa sijaitsee Itäpuisto 7:ssä.Loman jälkeisellä viikolla turisteja vilisi toimistolla enemmän kuin kuluneella. Sinänsä hyvä, sillä tällä viikolla tehtävien määrä on lähtenyt ennakkoon odotetusti todella kasvuun. Mitä lähempänä festivaaliviikonloppu on sitä enemmän kaikenlaista pientä ja suurempaa hommaa ilmaantuu ihan aikaisemmin kaavailtujenkin rinnalle. Itse olen pakertanut pääasiassa lehti-ilmoitusten ja muun graafisen materiaalin parissa. Viime hetken muutos festivaalin ohjelmassa venytti materiaalin viimeistelemistä ja kiristi hieman aikataulua. Osa ennen kesälomaa tehdystä meni näin myös osittain uusiksi, joten tekemistä on riittänyt mukavasti. Graafisen materiaalin valmistelun ohella olen hoitanut sosiaalisen median päivityksiä, joihin olemme nyt festareiden lähestyessä panostaneet vahvasti.
Tämän viikon toimistani ehdottomasti näkyvin on Porin pääkirjastoon rakennettu Pori Folk -festivaaliständi. Materiaalin suunnitteluun ja valmistukseen kului oma aikansa, mutta niin myös varsinaiseen kasaustyöhön. Vietimme eilen Einarin kanssa hikisen iltapäivän kirjaston aulassa täyttämällä sermiseinää eri kokoisilla julisteilla ja tulosteilla. Nastoja kului liki sata, mutta vaivannäkö todella kannatti. Kirjastossa kävijän on yksinkertaisesti mahdotonta ohittaa valtavaa ja värikästä Folk-seinämää. Nyt vain odotamme, että tämä houkuttelee viikon päästä useita uusia ihmisiä Folkien pariin!Mutta, mutta. En toki voi lopettaa blogivuoroani mainitsematta lehtijuttua meistä kesäpojista. Kyllä! Kulttuuritoimen kesäpojat on huomioitu ihan paikallismediassa saakka. Pia Rauhalammi Satakunnan Viikosta kävi moikkaamassa meitä viime perjantaina. Juttelimme niitä näitä lähinnä itsestämme ja bloggaamisestamme. Sitten otettiin varsin höpsöjä kuvia kolmikosta tabletin kanssa. Lopputulos on luettavissa ja katseltavissa Satakunnan Viikon tiistain numerossa, joka on myös digitaalisena näköispainoksena netissä. Ohessa linkki kaikille kiinnostuneille. Poseeraamme kannessa, mutta varsinainen juttu on sivulla yhdeksän.
Nyt ei muuta kuin mukavaa viikonloppua ja tervetuloa Folkaamaan viikon päästä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti